Elämää jään alla - Talven limnologian kenttäkurssi

Viime viikkoisen takatalven jälkeen kevät tuntuu tulevan vauhdilla. Tavallisesti takatalvet eivät meikäläistä juuri ilahduta, mutta viime viikon pakkasjakso tuli kuin tilauksesta. Vietimme nimittäin viikon tutustuen jäänalaisen järven elämään, ja ilman kunnon yöpakkasia emme varmaan olisi jäälle päässeet laisinkaan. Kyseessä oli siis talven limnologian kenttäkurssi, joka järjestettiin yhdessä Helsingin yliopiston kanssa Lammin biologisella asemalla. Kurssille osallistui meidän jyväskyläläisten vesistötieteilijöiden lisäksi Helsingin yliopiston ympäristöekologeja, vesistötieteilijöitä ja geofyysikoita.

Kenttäkurssit tuovat toivottua vaihtelua ainaiseen luennoilla istumiseen, koneella kyyhöttämiseen ja tenttikirjojen pänttäämiseen. Kenttäkurssit ovatkin mielestäni biologian opiskelussa yksi hauskimmista opiskelumuodoista, ja niinhän se on, että käytännön asiat vain oppii parhaiten itse tekemällä. Talvilimnologian kurssilla kävi käytännössä ilmi kuinka talvisessa näytteenotossa tulee ottaa huomioon monia seikkoja, joita kesällä ei tarvitse ajatella laisinkaan. Esimerkiksi välineet ja näytteet jäätyvät hanakasti ja sohjoa päätyy helposti joka paikkaan. Toisaalta talvella näytteenotossa ei tarvitse ajatella esimerkiksi veneen paikallaan pysymistä, sillä näytettä otetaan vankan jääkannen päältä.

Maastopäiville saimme loistavan sään.

Talvipakkasilla planktonhaavi jäätyy helposti. Kuvassa Heidi ja Rosanna
purkittavat eläinplanktonnäytettä Pääjärven noin 80 m syvänteellä.

Limnos-noudin mahtuu tavallisesta kuuden tuuman pilkkikairalla tehdystä reiästä. Limnos lasketaan haluttuun syvyyteen, jossa se suljetaan päästämällä vaijeria pitkin laukaisupaino, joka laukaisee mekanismin ja kannet sulkeutuvat.

Kenttäkurssiviikko koostui luennoista, näytteenotosta ja ryhmätyön tekemisestä. Maanantaina ja tiistaina kävimme kolmella järvellä ottamassa näytteitä ja tekemässä kenttämittauksia ja loppuviikon tutkimme ottamiamme näytteitä ja teimme niistä ryhmissä koosteet muille esitettäviksi. Meidän ryhmätyömme aiheena oli kasviplankton ja viikko kuluikin pitkälti mikroskoopin ääressä. Tänä keväänä jää oli ollut poikkeuksellisen lumeton kurssiin saakka, joten keväinen kasviplanktontuotanto oli päässyt mukavasti alkuun ja katseltavaa/laskettavaa riitti.

Kurssin lisäksi viikon aikana oli iltaisin tietysti myös vapaa-aikaa. Kenttäkursseilla onkin mukavaa myös se, että uusiin kurssikavereihin tutustuu vähän enemmän kuin tavallisilla kursseilla, koska illatkin vietetään samassa paikassa. Tähänkin viikkoon kuului yhteisiä saunahetkiä avantouintineen, mutta kurssin aikataulu oli sen verran tiukka (luentoja oli useina iltoina lähes kahdeksaan), että itse ainakin väsähdin illalla todella nopeasti nukkumaan.

Eläin- ja kasviplanktonia. Ylhäällä Daphnia (vesikirppu) ja Vorticella (alkueläin). Alhaalla pari piilevää, Ceratium hirudinella  ja Peridinium. Piilevät ovat erityisesti mieleeni, sillä niiden piikuoret ovat usein hienon muotoisia ja näyttäviä.

Kurssi oli mukava päätös talvelle ja nyt kevät saa tulla, mitä vauhdikkaammin, sitä parempi. Tänään kuulin jo kevään ensimmäisen mustarastaan - siitä tulee vaan aina niin hyvälle tuulelle! Opintojen saralla seuraava suuri haaste on huhtikuun maisteriseminaari, jossa aion esittää graduni tuloksia. Seuraava kurssi alkaa vasta toukokuussa ja sen jälkeen kesän myötä opinnot alkavat uhkaavasti lähestyä loppuaan. Kesällä ajattelin kuitenkin vielä keskittyä gradun kirjoittamiseen ja onneksi syksyllekin on muutama kirjatentti luettavaksi, ettei se valmistuminen vielä kuitenkaan ihan nurkan takana odottele.

Iloista kevättä!