"Lomailua" Turun saaristossa -ja muut huippukurssit

Tällä hetkellä elämässäni ei opintojen osalta tapahdu suuria, koska lusmuilen keskityn täysillä gradun tekemiseen. Siispä ajattelin muistella menneitä ja esitellä vähän suosikkikurssejani opiskelutaipaleeltani. Toivottavasti listasta ei tule mieletön romaani, koska lähes kaikki kurssit täällä ovat olleet kivoja.

 

Limnologian ja kalabiologian tutkimusmenetelmät, 8op*, 2. vuosi

Ensikokemukseni kahluuhousuista.

Tällä kurssilla kokeillaan kaikkea! Tai noh, ainakin kaikkea mikä liittyy kalabiologiaan tai limnologiaan. Kurssi kestää kuukauden ja siitä suuri osa ollaan maastossa. Tämä oli ainakin minulle ensimmäinen maastokurssi ja jäi siksi hyvin mieleen.

Kurssilla opetellaan perustutkimusmenetelmiä kuten vesi-, pohjaeläin ja planktonnäytteenottoa sekä koeverkkokalastusta ja sähkökoekalastusta. Lisäksi opitaan peruslajintuntemusta kasviplanktonista ja pohjaeläimistä sekä kalojen iänmääritystä. Kurssilla harjoitellaan myös solmujen tekoa, kaikuluotausta ja veneilyä. Kurssin aikana ei tietenkään ehdi oppia syvällisesti mitään, mutta sen idea lieneekin tutustuttaa kaikkeen mahdolliseen, jotta myöhemmin olisi helpompaa tehdä päätöksiä esimerkiksi syventävien opintojen ja suuntautumisalan suhteen. Lisäksi se, että on harjoitellut vähän näytteenottoa tai sähkökoekalastusta voi avata tulevaisuudessa ovia vaikka harjoittelupaikkoihin.

* Opintopiste vastaa noin 27 tunnin työpanosta. Normaali opiskelutahti on 60 op vuodessa ja kela on tyytyväinen 45 opintopisteeseen vuodessa (jotta saat opintotukea yhdeksältä kuukaudelta vuodessa).

 

Murtovesibiologian kurssi, 3op, 4.vuosi

Levitämme Rosannan kanssa poikasnuottaa. Saaliiksi saimme ainakin paljon tokkoja ja piikkikaloja.

Oli kesän 2012 ainoa aurinkoinen ja tyyni viikko ja me saimme viettää se Turun saaristossa lomalla murtovesibiologian  kurssilla. Kurssi oli epäilemättä yksi  mukavimmista kursseista, jolla olen ollut. Matkustimme viikoksi Seilin saarelle Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäasemalle ja teimme siellä ryhmissä itse suunnittelemamme tutkimukset. Ryhmäni teki Seilin rantojen kalalajistokartoituksen, jossa pääsimme pitämään verkkoja, vetämään poikasnuottaa, onkimaan ja haavitsemaan kaloja. Voiko hauskempaa olla? Lopuksi jokainen ryhmä kirjoitti työstään raportin ja pidimme loppuseminaarin, jota oli kuuntelemassa muistaakseni myös kenttäasemalla kurssilla ollut lukiolaisryhmä.

 

 

Biosukelluskurssi, 2 op, 4. vuosi

Sedimenttinäytettä voi käyttää myös kauneudenhoidossa. Kuvassa mukana Linda.

Tämä kurssi on hyvä esimerkki siitä, kuinka opiskelijat voivat aktiivisuudellaan vaikuttaa kurssitarjontaan. Opiskelijoiden kauan jatkaman aktiivisen kyselemisen (melkein voisi puhua jo painostuksesta) johdosta kauan puhuttu biosukelluskurssi järjestettiin kesällä 2012. Kurssilla hyödynnettiin kirkasta Konnevettä (sekä Konneveden tutkimusaseman huippuhyviä ruokia) ja harjoiteltiin perustaitoja, joita tutkimussukelluksilla tarvitaan. Esimerkiksi pelkästään pohjan havainnointi ja muistiinpanojen kirjoittaminen valkolevylle on yllättävän hankalaa veden alla.

Kurssille pääsemisen edellytyksenä oli vähintään perustason laitesukelluskurssi, josta muuten saa myös opintopisteitä. Laitesukelluksesta riittänee juttua kokonaan omaan tekstiin, joten en tässä ala aiheesta kirjoittaa tämän enempää.

Ekologian sivuaineopinnoista

Ekologia pitkänä sivuaineena (35 op = reilu puoli vuotta) on tarjonnut monia mielenkiintoisia kursseja. Näistä mieleenpainuvin on ollut viikon mittainen sienikurssi, jonka aikana haistelin, maistelin (oleellinen osa lajintunnistusta) ja opin huiman määrän uusia sienilajeja. Tiesittekö että viitapalsamirousku tuoksuu ihan kookokselle? Tai että kangaskärpässieni tuoksuu perunakellarille? Nykyisin metsässä kävely on entistä hitaampaa, kun lähes jokainen vastaan tuleva sieni pitää yrittää tunnistaa. Toinen mieleen jäänyt kurssi on luonnonsuojelubiologia ja ympäristönhoito -luentokurssi, joka antoi paljon ajateltavaa luonnonsuojelusta ja siihen liittyvästä arvomaailmasta.

Eikä tässä vielä kaikki

Vaikka esittelyyn päässeet suosikkikurssini ovat lähinnä maastokursseja, on suosikkieni joukossa paljon myös ihan perinteisiäkin kursseja. Lisäksi esimerkiksi tilastotieteen todella vaikeat ja ehkä vähän vastenmielisetkin kurssit ovat kyllä todella hyödyllisiä vaikka eivät hauskuusportaikolla ylös kiipeäkään. Innolla odotan myös tulevia kursseja. Luultavasti huippukurssien joukkoon tulevat nousemaan myös ensi kevätjäillä pidettävä talven limnologia sekä ensi kesänä toivottavasti järjestettävä arktinen limnologia.

"Hulluhan sinä olet! Etkö tiedä ettei biologeille ole töitä!"

Hulluhan minä olen. Olen tähän mennessä kieltäytynyt kahdesta vakituisesta työpaikasta ja lähtenyt sen sijaan opiskelemaan alaa, jolla työllistyminen ei ole satavarmaa. Miksi olen tehnyt tämän valinnan? Tässäpä pari syytä:

1) Uskon, että tekemällä opintonsa hyvin ja valitsemalla järkeviä kursseja voi luoda itselleen tutkinnon, joka auttaa työllistymisessä.
2) Näen vahvuutena sen, että minulla on kaksi ammattia - sekä elämäntilanteiden että yhteiskunnan muuttuessa tällainen ammatillinen kombo tuo turvaa ja toimeentulon. Saan todennäköisemmin tilaisuuden tehdä itseni mielestä mielekästä työtä.
3) Mielestäni itseään kannattaa toteuttaa myös ammatillisesti. Vietämme työelämässä suuren osan elämäämme, joten on aika kiva juttu, jos tykkää alastaan edes vähäsen. Vielä hienompaa on jos tykkää siitä kuin hullu puurosta, kuten ak. biologiasta..

Sinä yliopistoon haikaileva: tiesithän, että voit tehdä tutkinnosta juuri itsesi näköisen? Akateeminen vapaus tarkoittaa esimerkiksi biologian alalla sitä, että voit ottaa hyvinkin erikoisia sivuaineita. Esimerkiksi evoluutiopsykologia (ekologia ja evoluutiobiologia yhdistettynä psykologiaan) ja neurobiologia (solu- ja molekyylibiologia yhdistettynä psykologiaan ja fysiologiaan) tarjoavat monialaisia kombinaatioita ja taatusti mielenkiintoisen työn. Näiden lisäksi on olemassa monia muitakin kombinaatioita - ja kuka estää kehittämästä jotain uutta? Tällä alalla yrittäjyys on kova sana, joten jos keksii jotain aivan uutta, voi lähteä kehittelemään siitä itselleen ammattia. Yrittäjäksi ei ole kuitenkaan pakko lähteä, sillä ala työllistää myös jo olemassa oleviin firmoihin, kunnille ja valtiolle.

Yliopisto voi tuntua pelottavalta paikalta, koska sieltä ei välttämättä valmistu valmiin muotin mukaiseen ammattiin. Jos on valmis uhmaamaan tätä pelkoa, saattaa yllättyä positiivisesti. Yliopisto tarjoaa paitsi valmiudet haluttuun ammattiin, myös mahdollisuuden tehdä persoonallisen tutkinnon. Kun sitten isona lähtee etsimään töitä, voi keskiverrosta poikkeava tutkinto erottua edukseen ja auttaa hakijaan saamaan sen unelmien työpaikan.

Etkö tiedä, mitä opiskella? Ahdistaako, kun kaikilla muilla on tulevaisuuden suhteen selvät sävelet? Lue tämä!

Lukiossa vuosien 2004−2005 tietämissä kävin seuraavanlaisen uravalintojani koskevan keskustelun opinto-ohjaajani kanssa:

- Sinähän haet tietysti yliopistoon, kun sulla on noin hyviä numeroita. (Itsestäänselvästi.)
- En kyllä hae. (Topakasti.)
- Mitä, etkö? Miksi et? (Hämmästyneenä.)
- Ei kiinnosta. (Topakasti.)
- No mihinkäs sinä sitten aiot hakea? (Kysyvästi.)
- En mihinkään. Menen armeijaan ja sen jälkeen haen poliisikouluun. (Topakasti.)
- Mitä... Kuinka... Hyvänen aika! Semmoinenhan on lahjojen hukkaan heittämistä! (Tyrmistyneenä.)
- No inttiin minä nyt kuitenkin menen. (Topakasti.)

Ja niin minä menin. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin lähes vuoden töissä kaupan kassalla, kunnes tuli vuoroni astua palvelukseen. Astelin tammikuisessa vesisateessa Keuruun Pioneerirykmentin porteista sisään, ja 362 päivää myöhemmin tallustin samaisista porteista ulos taskussani sotilaspoliisialikersantin passi. (Kotiutumispäivän säästä minulla ei sivumennen sanoen ole minkäänlaista käsitystä; mielessä oli vain vapauden hurmos ja ajatus viikonlopun mittaisesta juhlimisesta.)

Armeijan jälkeen kaksi asiaa olivat selviä: 1. Minusta ei tule poliisia. 2. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä minusta tulee. Menin melkein heti palveluksen päättymisen jälkeen takaisin töihin kaupan kassalle. Keväällä hain Jyväskylän ammattikorkeakouluun ykkösvaihtoehtonani fysioterapia ja kakkosena kuntoutuksen suunnittelu ja -ohjaus. Jälkimmäinen tärppäsi, joten muutin syksyllä Jyväskylään ja aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa.

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kävi selväksi, että minusta ei tule kuntoutuksen ohjaajaa. Tässä vaiheessa tuska tulevaisuudesta alkoi olla jo melkoisen kova. Niinpä tartuin härkää sarvista ja osallistuin jälleen kevään hakuun. Järkeilin, että toimittajan hommat voisivat sopia minulle, ja hain Jyväskylän yliopistoon lukemaan journalistiikkaa. Tarvitsin myös varasuunnitelman, sillä halusin kiivaasti pois ammattikorkeakoulusta. Siksi hain myös bio- ja ympäristötieteiden laitokselle; olinhan ollut lukion biologiassa haka, ja varsinkin lapsena ja teini-ikäisenä oikein kiinnostunut luonnosta. Lisäksi pääsykokeisiin tarvitsi lukea vain lukion biologian oppimäärä ja tuumailin, että sehän palautuisi mieleen helposti.

Ammattikorkean opinnot painoivat päälle (enhän voinut kontrollifriikkinä jättää niitä vähemmälle huomiolle), joten lopulta aikaa yliopiston pääsykokeisiin lukemiseen jäi vain kaksi viikkoa. Tuumailin, että biologia olisi journalistiikkaa helpompi ja varmempi tapa pelastautua ammattikorkeakoulun ikeestä, joten panostin kaiken tarmoni siihen ja kävin lopulta vain biologian pääsykokeessa. Kesällä sain kirjeen, jonka paksuudesta tiesin jo ennen avaamista, että olen päässyt sisään.

Niin siinä kävi, että sokea kana löysi jyvän: jo ensimmäisten bio- ja ympäristötieteiden laitoksella vietettyjen viikkojen aikana minulle valkeni, että olen saapunut omieni joukkoon. Motivaatio opiskeluun palasi kovempana kuin koskaan; jollain sairaalla tavalla nautin jopa tilastotieteestä, jota aloin lukea sivuaineenani. Vaikka Suomen valtion nykyinen kanta on, että nuoret pitäisi saada yhä nopeammalla tahdilla lukiosta jatko-opintojen pariin ja sitä myöten työelämään tuotteliaiksi veronmaksajiksi, niin käytännössä yllättävän monet tarvitsevat lukion jälkeen tuumaustauon tai eksymisen aloille, jotka eivät tunnukaan oikeilta. Ei siis muuta kuin häntä pystyyn ja rohkeasti elämää päin, sillä ennemmin tai myöhemmin se oma ala löytyy. Been there, done that.

Akvaattiset tieteet

Akvaattiset tieteet, vesistötieteet, WET, wetti, akvatieteet, akvaviittiset tieteet. Pääaineemme nimestä on väännetty monia versioita eikä ihme, lieneehän tuo ”finglishninnös” hiukan hankala - varsinkin englantia taitamattomille. Vaikka akvaattisten tieteiden sisältöä saa olla aina selittelemässä, on sen opiskelu niin mielekästä, että mielellään siitä kertoo myös muille. Akvaattisten tieteiden opiskelussa paneudutaan veden elämään: puroista järviin, vesikirpuista kaloihin, järvien ja eliöiden fysikaalisista ominaisuuksista biologisiin, sekä kaikkien näiden vuorovaikutuksiin. Opinnot ovat mielekäs yhdistelmä perinteisiä luentokursseja ja käytännönläheisiä kenttäkursseja. Täällä saa oikeasti opintopisteitä myös järvellä olosta tai vaikka laitesukelluskurssin käymisestä! 

Kalanpoikaskurssilla oltiin vesillä neljän veneen voimin. Kuva: Sari Aaltonen

Kandivaiheessa opinnot koostuvat perusopinnoista, joilla luodaan perustietämys biologiasta ja tarvittavista tukitieteistä. Käytännössä tämä tarkoittaa ensimmäisenä vuonna muiden pääaineopiskelijoiden kanssa yhteisiä kursseja, joissa opitaan perusteet niin solu- ja molekyylibiologiasta kuin ekologiastakin. Lisäksi kandivaiheen opintoihin kuuluu mm. pari kurssia kemiaa ja tilastotiedettä, joista kyllä selviää, kunhan vain tahtoa riittää. Onneksi sekaan mahtuu jo alkuvaiheessa oman pääaineen kursseja, joilla opitaan mm. Suomen kalat ja akvaattisten tieteiden tutkimusmenetelmiä.

Maiju ja Ekman-noudin. Liisa loiskurssilla.

Maisterivaiheessa on aika syventyä valitsemansa suuntautumislinjan mukaan kalabiologiaan ja kalatalouteen, limnologiaan ja hydrobiologiaan tai akvaattiseen parasitologiaan. Myös esimerkiksi  vesinisäkkäistä tehdään tutkimusta Jyväskylän yliopistossa ja esimerkiksi gradun aiheen voi saada tältä alalta. Yleensä maisterivaiheen opinnot alkavat kolmannen vuoden jälkeisenä kesänä suorittamalla pakollinen 2-3 kuukauden korkeakouluharjoittelu jossakin alan työpaikassa. Toki alan työkokemusta voi ja kannattaa hankkia aiemminkin, jos siihen on vain mahdollisuus. Maisterivaiheen lopussa odottaa suuri loppuhuipennus, eli Pro gradu -tutkielman tekeminen. 

Lisätietoja akvaattisista tieteistä löytyy esimerkiksi osastomme abisivuilta!

Fuksin mietteitä kolmen kuukauden opiskelun jälkeen

Onko sitä aikaa kulunut vasta noin vähän? Tuntuu kuin olisin ollut täällä jo paljon kauemmin. Kun on koko ajan paljon kivaa (ja joskus vähän tylsempääkin) tekemistä, niin aika kuluu yllättävän nopeasti. Kaveriporukassakin yhteishenki on jo sen verran hyvä, että ei uskoisi, kuinka lyhyen aikaa olemme loppujen lopuksi tunteneet. Yliopistomaailma siis imaisee mukaansa sanoisinko tehokkaasti.

Opintojen alku syys- ja lokakuussa oli sekin täynnä tekemistä. Oli Lentävää lähtöä Konnevedellä, fuksisitsejä, baarikierrosta, fuksiaisia, syysretkeä, saunailtaa ja muuta tutoreiden, laitoksen ja ainejärjestön järjestämää ohjelmaa. Itse opiskelu taisi silloin jäädä vähemmälle, mutta ihan tarpeeksi tässä on ehtinyt sitä lajia harrastaa sen jälkeenkin. Alussa on kuitenkin tärkeää tutustua opiskelutovereihin ja mahdollisesti uuteen kaupunkiin, vaikka ajoittain saattaakin ihmetellä, onko opiskelijan elämä oikeasti pelkkää bilettämistä.

Karu totuus iskee vastaan viimeistään marraskuussa, jota ainakin minulla ovat tähdittäneet useamman laajan kurssin tentit. Kolmikiloinen ja 1300-sivuinen oppikirjamme ”Campbell Biology” hakeutuu öisin viereen nukkumaan viimeistään viikko ennen tenttiä, vaikka tentin jälkeen huomaakin panikoineensa ihan turhaan. Uskokaa tai älkää, eivät ne tentit ole täällä loppujen lopuksi kovinkaan pahoja. Silti ”koeviikko” on täällä tuntematon käsite, sillä vaikka olisi useampi tentti samalla viikolla, luennot ja muu opiskelu kulkevat siinä sivussa aivan normaalisti. Kaikkeen kuitenkin tottuu.

Onneksi kohta koittaa joulukuu sekä laitoksen ja ainejärjestön pikkujoulut! Kun on mitä odottaa, pakolliset kemian, tilastotieteen ja biologian kurssit eivät tunnu niin tylsiltä. Lisäksi kaverit tuovat sisältöä luentosalien penkkien kuluttamiseen. Demo- ja laskutehtävätkin sujuvat useamman viisaan pään voimin paremmin. Tärkeintä ensimmäisenä opiskeluvuotena lienee sosiaalisten verkostojen luominen, vaikka se joskus meinaakin unohtua sinne Campbellin sivujen väliin.

Vielä pari viikkoa täytyisi jaksaa opiskella ennen ruhtinaalisen pitkää joululomaa. Onneksi en ole hankkinut itselleni töitä siihen saumaan. Kun on lepuuttanut ruumista ja mieltä muutaman viikon, on taas valmis ensi vuoden haasteisiin yliopistolla.