Fuksin mietteitä kolmen kuukauden opiskelun jälkeen

Onko sitä aikaa kulunut vasta noin vähän? Tuntuu kuin olisin ollut täällä jo paljon kauemmin. Kun on koko ajan paljon kivaa (ja joskus vähän tylsempääkin) tekemistä, niin aika kuluu yllättävän nopeasti. Kaveriporukassakin yhteishenki on jo sen verran hyvä, että ei uskoisi, kuinka lyhyen aikaa olemme loppujen lopuksi tunteneet. Yliopistomaailma siis imaisee mukaansa sanoisinko tehokkaasti.

Opintojen alku syys- ja lokakuussa oli sekin täynnä tekemistä. Oli Lentävää lähtöä Konnevedellä, fuksisitsejä, baarikierrosta, fuksiaisia, syysretkeä, saunailtaa ja muuta tutoreiden, laitoksen ja ainejärjestön järjestämää ohjelmaa. Itse opiskelu taisi silloin jäädä vähemmälle, mutta ihan tarpeeksi tässä on ehtinyt sitä lajia harrastaa sen jälkeenkin. Alussa on kuitenkin tärkeää tutustua opiskelutovereihin ja mahdollisesti uuteen kaupunkiin, vaikka ajoittain saattaakin ihmetellä, onko opiskelijan elämä oikeasti pelkkää bilettämistä.

Karu totuus iskee vastaan viimeistään marraskuussa, jota ainakin minulla ovat tähdittäneet useamman laajan kurssin tentit. Kolmikiloinen ja 1300-sivuinen oppikirjamme ”Campbell Biology” hakeutuu öisin viereen nukkumaan viimeistään viikko ennen tenttiä, vaikka tentin jälkeen huomaakin panikoineensa ihan turhaan. Uskokaa tai älkää, eivät ne tentit ole täällä loppujen lopuksi kovinkaan pahoja. Silti ”koeviikko” on täällä tuntematon käsite, sillä vaikka olisi useampi tentti samalla viikolla, luennot ja muu opiskelu kulkevat siinä sivussa aivan normaalisti. Kaikkeen kuitenkin tottuu.

Onneksi kohta koittaa joulukuu sekä laitoksen ja ainejärjestön pikkujoulut! Kun on mitä odottaa, pakolliset kemian, tilastotieteen ja biologian kurssit eivät tunnu niin tylsiltä. Lisäksi kaverit tuovat sisältöä luentosalien penkkien kuluttamiseen. Demo- ja laskutehtävätkin sujuvat useamman viisaan pään voimin paremmin. Tärkeintä ensimmäisenä opiskeluvuotena lienee sosiaalisten verkostojen luominen, vaikka se joskus meinaakin unohtua sinne Campbellin sivujen väliin.

Vielä pari viikkoa täytyisi jaksaa opiskella ennen ruhtinaalisen pitkää joululomaa. Onneksi en ole hankkinut itselleni töitä siihen saumaan. Kun on lepuuttanut ruumista ja mieltä muutaman viikon, on taas valmis ensi vuoden haasteisiin yliopistolla.